Sivu 10 Meillä asustaa kolme poitsua. Vanhin kohta kymmenen rottweiler, keskimmäinen cavalierin ja bp. terveuren risteytys kuusi vuotta sekä vauvamme vuosi ja nelikuukautinen rottweiler. Kokoerot ovat huomattavia, seropi painaa noin 18 kiloa, rotikat about 40kg. Pojat on iha bestiksiä. Keskenään niillä on omia kirjoittamattomia sääntöjä, niistä merkittävin oma henkilökohtainen space. Sekarotuinen ja vanhin rottweiler kestävät olla n. kahdenkymmenen sentin päässä toisistaan. Pennulle lähempikin oleminen on sallittua, nämä vanhemmat kyllä ärräävät jos se tulee liian lähelle. Mutta penska yleensä suhtautuu siihen nuolemalla naamasta näitä koko kielen mitallisella. Leikkijärjestys on myös huomattu, vanhin ja keskimmäinen eivät leiki, eikä nuorin saa leikkiä keskimmäisen kanssa kun vanhin on läsnä. Näissä ne eivät tee IKINÄ poikkeusta. Mutta kun pentu on kolmestaan näiden kanssa, se leikkii aina vanhimman kanssa. Kahdestaan sekarotuisen kanssa saa leikkiä juoksemisleikkejä sitten enemmän ja sekarotuinen löytää piilevän huumorintajunsa aina kaksistaan pennun kanssa. Lenkillä vanhin vartioi erityisesti sekarotuista poikkeamasta polulta ja häntä pystyssä teputtelee uhkaavasti sitä kohti vähän väliä, jos sekarotuinen poikkeaa metsään. Mitään tappeluita lenkillä ei tule. Penska lähinnä keskittyy roikkumaan vanhimman hännässä. Luiden syönti on pennun oikeus. Sille luovutetaan yksinoikeudella luut, mutta solmut niitten päästä ovat suosittua kamaa. Pennun aikana meillä ei ole ollut tappeluita, paitsi yhdesti luusta. Tappelu oli tähän astisista pahin. Sekarotuinen ärisi ohimennessään vanhimmalle ja näytti mahdollisimman isolta, rotikka vastasi ärinällä, olihan sillä se luun solmu suussaan. Silloin seropi menetti itsehillintänsä ja syöksyi kimppuun. Rotikka painoi sen maahan ja me menimme väliin, heti irtipäästyään ja rotikan jo rauhoituttua seropi syöksyi takaisin kimppuun. Tästä syntyi kunnon kemut, seropi alimmaisena riehui ja rotku piti kiinni jalasta. Tilanne meni äkkiä meidän jo suuttuessa ohi, mutta sen jälkeen on luun solmut olleet aivan yliarvostettuja!! Vanhin rottweileri vahtii niitä kuin haukka ja makaa pennun vieressä "vartioimassa", välillä nappaa itselleen suuhun ja taas luovuttaa sen pennulle. Syöminen on helppo tilanne, ikäjärjestyksessä ovat tottuneet saamaan ruokansa, toisten kupeille ei kukaan mene, ei edes pentu. Syönnin jälkeen seropi heittää nuolemiskierroksen ja käy joka kupin läpi. Muut ei tätä harrasta joka kerta, vaan poistuvat koska seropi on äkäinen kuppien päältä. Kupit ovat järjestelty niin, että ne syövät takapäät vastakkain kolmion mallisessa järjestelmässä eväänsä. Ei tarvitse tuijotella toisiaan. Tuijottelusta sen verran, että riidat ovat meillä juuri sen vuoksi harvinaisia. Meillä ei saa tuijotella. Silloin joutuu saunaan. Emäntä kun kerran karjaisee kauniilla äänellään, että "POJAT SAUNAAN!" on koko revohka lauteiden alla. Jos emännällä on äitinsä kylässä ja se innoissaan selittää asioita, pojat usein poistuvat saunan lauteiden alle. Tätä ei tapahdu muiden vieraiden läsnäollessa. Liekö voluumi pienempi... Jos ehditään jo äristä toisillensa ja tulee käsky saunaan, menevät ne kylkikyljessä lauteiden alle surkeana. Tällöin tekevät ainoan poikkeuksen ja ovat lähekkäin. Pojat nukkuu makuuhuoneessamme lattialla. Seropi sängyn alla ja tätä vuorotellaan sujuvasti vanhimmaisen kanssa. Päivisin nuorin lepäilee saunassa, seropi eteisessä ja vanhin sohvalla. Lenkeillä yhteistyö on poikaa ja me olemmekin semmoinen tiimi, että vieraat koirat eivät saa meihin tutustua. Seropi ei ole sosiaalisuuden perikuva, vaan ärisee ja heittäytyy selälleen aina muiden korien tullessa meidän poppoota vastaan. Tämä perin hankala käytös ei ole ollut kitkettävissä poissa, vaikka nykyään se jo pysyy jaloillaan. Se siis lähestyy kiltisti vierasta koiraa ja ihan naaman edessä ärähtää kuuluvasti. Silloin tulevat rottweilerit hätiin ja vieras koira on siis "eliminoitava". Mitään ei ole koskaan sattunut, koska tämä on varsin ennalta-arvattavaa käytöstä ja emäntä on aina valmis käyttämään ääntänsä. Mutta, poikkeuksen tekee meidän oma koti. Sinne saa tulla vieraat koirat. Yllättävää kyllä, meille sisälle voi tuoda rauhallisen uroksen tai nartun vaikka riehakkaammankin. Sen kanssa leikitään ja jaetaan jopa kupit. Vieras koira saa leikkiä näiden leluilla ja rikkoa sääntöjä. Huomiosta ei ikinä ole ollut kiistaa, ainut mistä tulee ärinää on, jos kooltaan pienin seropi tuntee itsensä nurkkaan ahdistetuksi. Isännälle se suutahtelee tuon tuosta ja painuu sängyn alle, mistä sitä saa houkutella poissa. Se ei myöskään leiki ihmisen kanssa, joskus yksin sisälle ollessaan saattaa palloa hakea, silloinkin tekee sen hampaat irvessä ja ennen kuin lähtee edes palloa hakemaan, niin murisee jo valmiiksi. Tämä ei ole leikki-murinaa, vaan v****ta sen suurimmasta päästä. Joka koiralla on silti omat intressinsä ja siksipä niille on helppoa jakaa huomiota oman erityisen ominaisuutensa mukaan. Vauvakoira vielä opettelee tapoja ja kulkee enemmän yksin mukana vaikkapa kauppareissuilla, mutta kohta meidän joukkueen viimeinenkin jäsen on saanut tarvittavan koulutuksen ja saamme liikkua yhdessä, aina :) Skotlanninterrierit Ti melkein 4v. ja Ta 2v. sekä amerikancockerspanieli N 7v. Ne ovat ihania hetkiä kun kaikki koirat ovat änkeytyneet samalle nojatuolille kanssani. Ti ja Ta yleensä sylissä, N jalkotilassa (ylösnostettu jalkojen lepotila). Kun sitten nousen siitä yleensä katsovat, erityisesti N, vähän närkästyneinä mutteivät kuitenkaan pistä vastaan. Ti ja Ta tykkäävät isojen koirien komentelusta. Kuvaan nyt siis tilanteita, joissa jokainen osapuoli on vapaana. Kun tulee iso koira vastaan hölköttelevät, joskus jopa juoksevat, ryhdikkäästi ja äristen sitä vastaan. Oikeestaan kaikki isot koirat tuntuu alistuvan näille, häntä koipien väliin ja korvat luimuun. Tavoitteena on selkeästi ajaa isot koirat kauas pois (tietenkään en anna näiden tehdä niin). Kun sanon "tytöt, mennään (tai jatketaan)", lopettavat ja juoksevat siihen suuntaan mihin ollaan menossa. www.kumikana.org > Kimpassa > Edellinen -11- Seuraava